Tänään luennon aluksi vilkaistiin välikoetta sekä sen tuloksia.
Tämän jälkeen käsiteltiin alku kappaleesta "näytteenottotaajuuden muuntelu".
Kappale tarkastelee menetelmiä, joilla voidaan muuntaa
näytteenottotaajuus näytteistämisen jälkeen toiseksi. Perusoperaatiot
ovat desimointi ja interpolointi,
jotka toimivat kokonaislukukertoimilla. Näitä yhdistelemällä saadaan
kaikki rationaalikertoimet. Molemmat operaatiot tarvitsevat
alipäästösuodattimen, joka on yleensä FIR, ja suunnitellaan normaaleilla
menetelmillä. Suotimen siirtymäkaistasta todettiin, että se laitetaan
aina rajataajuuden alapuolelle. Näin signaaliin tulee vähemmän virhettä
kuin jos laskostumista pääsisi tapahtumaan.
Desimoinnissa
tapahtuva näytteenottotaajuuden pieneminen toteutetaan yksinkertaisesti
jättämällä näytteitä pois tasaisin väliajoin. Esimerkiksi kertoimella
kolme jätetään vain joka kolmas näyte jäljelle. Tämä kuitenkin aiheuttaa
laskostumista, koska signaalin sisältämät taajuudet pysyvät samoina
mutta näytteenottotaajuus pienenee. Tämä saadaan luonnollisesti estettyä
suodattamalla signaali ennen alinäytteistämistä sopivalla
alipäästösuotimella.
Interpolointi puolestaan koostuu nollien
lisäämisestä sekä tämän operaation tuottamien roskien poistamisesta.
Nollien lisääminenhän tuottaa kopioita ja peilikuvia alkuperäisestä
spektristä, jotka voidaan myös poistaa kätevästi alipäästösuodatuksella.
Kappaleessa luodaan myös katsaus interpoloinnin ja desimoinnin yhdistämiseen,
jolloin päästään yksinkertaisempaan rakenteeseen huomaamalla kokonaisuudessa olevan
kaksi suodatinta peräkkäin, jotka molemmat poistavat tietyn kaistan
ylätaajuuksilta. Näin ollen vain toinen niistä on tarpeellinen.
Piirtämällä kuva näiden suodinten amplitudivasteista voidaan päätellä
kumpi on tarpeeton (aina se, jota vastaava muunnoskerroin on isompi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti